ELÄMÄNI EUROVIISUFANINA – MITEN SE ON MUOKANNUT MINUA IHMISENÄ

ELÄMÄNI EUROVIISUFANINA – MITEN SE ON MUOKANNUT MINUA IHMISENÄ

Eräänä pimeänä tammikuun iltana vuonna 2002 vietin iltaa olohuoneessa katsoen yhtä kotimme televisiota. Kotona oli tuolloin enemmän kuin yksi televisio. Se auttoi tilanteissa, joissa toinen perheenjäsen halusi katsoa eri ohjelmaa kuin toinen.
Päätinkin yhtäkkiä käydä katsomassa omassa huoneessani, mitä äitini katsoo siellä televisiosta. Astuin huoneeseeni ja kysyin äidiltä, mitä hän katsoo. Hän vastasi katsovansa euroviisukarsintoja. Sellaisista en ollut aiemmin kuullutkaan. Jäin uteliaana seuraamaan äidin vierelle, kun Laura Voutilainen voitti Suomen euroviisukarsinnat ja pääsi kilpailemaan Viron pääkaupunkiin Tallinnaan koko Euroviisujen voitosta. Sanoin äidille, että haluan katsoa Euroviisut tänä keväänä. Vastaus oli kutakuinkin sitä luokkaa, mitä monille lapsena euroviisufanituksen aloittaneille: ”Se tulee sitten todella myöhään. Mahdatkohan jaksaa valvoa?”

Tuli toukokuu 2002 ja katsoin koko euroviisulähetyksen televisiosta, vaikka olinkin melko väsynyt sen jälkeen. Latvian voittaessa sinä iltana, kilpailut siirtyivät vuodeksi 2003 maan pääkaupunkiin Riikaan. Euroviisufaniuteni oli ottanut ensiaskeleensa.

Vuoden 2002 Euroviisut kilpailtiin Saku Suurhall -areenalla.

Fanitus kasvaa vuosivuodelta

Vuonna 2003 sain kokea ensimmäistä kertaa sen, kun suuri suosikkiartistini valtaa euroviisulavan. Venäläiset Julija Volkova ja Lena Katina olivat vuotta aikaisemmin lyöneet läpi Länsi-Euroopassa hitillään ”All the Things She Said”. Duo kulki nimellä t.A.T.u. ja he olivatkin aikansa suurimpia juttuja maailman musiikkibisneksessä. Tytöt herättivät närää euroviisuviikolla muun muassa uhatessaan esiintyä alasti euroviisulavalla. Se on Euroviisujen säännöissä ehdottomasti kiellettyä. Lopulta he eivät kuitenkaan toteuttaneet uhkaustaan ja Venäjälle irtosi varsin mukava kolmas sija 26 esityksen joukossa.

Vuodet 2004 ja 2005 lujittivat allekirjoittaneen euroviisuinnostusta entisestään. Itselle Itä-Euroopan onnistumiset tuntuivat vain luontevalta, mutta aloin myös huomata tietynlaisen menestysreseptin toistumisen. Etniset, omaa kulttuuriperintöä vaalivat esitykset keräsivät useasti eniten pisteitä.
Tämä muuttui ainakin osittain vuonna 2006, kun Suomi voitti Euroviisut ensimmäistä kertaa 45 vuoden osallistumisen jälkeen Lordin ”Hard Rock Hallelujah” -kappaleella. 12-vuotiaalle se ei ehkä vielä ollut realisoitunut niin suureksi jutuksi, mitä se lopulta oli. Tiesin kuitenkin jo tuolloin Suomen melko epäonnisesta euroviisutaipaleesta.

Euroviisut matkasivat Ateenan auringonpaahteesta Helsinkiin vuonna 2007. Sain jälleen kerran kokea todella suuren suosikin ihannoimisen, kun vielä toistaiseksi itselleni tuntematon Verka Serduchka edusti Ukrainaa. Tällä kertaa koko euroviisuesitys poiki idean koulun kevätjuhlaesitykseen. Tuo oli omalla tavallaan käänteentekevä juttu euroviisufanitukseni aikana.

Vuodet 2008 ja 2009 jatkuivat suurelta osin Itä-Euroopan dominointina. Vuonna 2009 tuomaristojen tullessa kunnolla takaisin, voitto irtosi kuitenkin Länsi-Eurooppaan. Voittaja ja samalla suursuosikkini Norjan Alexander Rybak tosin oli valkovenäläissyntyinen ja hänellä oli valkovenäläiset vanhemmat.
Äiti oli päättänyt, että jos Rybak voittaa, lähdemme kahdestaan Norjaan katsomaan Euroviisuja paikan päälle.

Live-tunnelmaa ei voita mikään

Koitti vuosi 2010 ja pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan Euroviisut livenä kisakaupungissa. Oslossa oli todella ihana tunnelma. Ensimmäinen euroviisumatkani ikinä oli nyt tosiasia. Tapasin paikan päällä monia artisteja ja muita euroviisufaneja.

Ihmisiä odottamassa euroviisulähetyksen alkua Telenor Arenan ulkopuolella Norjan Euroviisuissa.

Se tunne oli mieletön, kun astui euroviisuareenalle ensimmäistä kertaa ikinä. Ei sitä voi edes kunnolla sanoin kuvailla. Se täytyy itse kokea. Euroviisufaneja monesta eri maasta. Jännitys ja euforia ilmassa. Tämä kaikki oli niin upeaa.

Saksan voittaessa Oslossa olimme äidin kanssa jo kaavailemassa euroviisumatkaa Saksaan. Voittaja Lena Meyer-Landrut oli äitini suosikki, joten tuntui luonnolliselta jatkaa euroviisumatkaperinnettä äidin kanssa juurikin Saksaan.

Maailmanhitti vie euroviisufanin ystäväporukalla Malmöhön

Loreenin huikea ”Euphoria” oli yltänyt hitiksi monilla eri maailman musiikkilistoilla. Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa Euroviisut vuonna 2012 voittanut Loreen toi Ruotsille maan viidennen euroviisuvoiton. Tämän siivittämänä oli siis aika matkata Malmöhön nauttimaan euroviisuhuumasta. Tällä kertaa lähdin matkaan euroviisuystävieni kanssa.

Näkymä vuoden 2013 Malmön euroviisulavalle.

Erilaisia euroviisumatkoja ja uusia kokemuksia

Jatkoin euroviisumatkaperinteitä Kööpenhaminassa, Wienissä ja Tukholmassa vuosina 2014–2016 tässä järjestyksessä. Jokaiselta matkalta on jäänyt jos jonkinlaisia muistoja mieleen.
Esimerkiksi vuosien 2014 ja 2015 välillä vaihdoin ihan vaihtelun vuoksi matkaseuraa. Uuden matkaseuran kanssa majoituin myös Tukholmassa vuonna 2016. Euroviisuhuuman aikoihin yövyimme aina vuokratussa asunnossa jokaisena edellä mainittuna vuonna. Vielä vuoden 2013 Malmön Euroviisujen aikaan meidän matkaseuruettamme majoitti Juutinrauman sillan toisella puolella Kööpenhaminassa sijaitseva Omena-hotelli.

Wienin Euroviisujen värikäs logo koristi euroviisulippuja vuonna 2015.

Vuosina 2014–2016 tuli koettua myös erilaisia euroviisuartisti- ja ihmiskohtaamisia sekä euroviisubileitä. Erilaisia nähtävyyksiä tuli myös nähtyä eri kisakaupungeissa. Pääpaino itselle oli kuitenkin euroviisukokemuksissa.

Suhteellisen pitkä aika ilman euroviisumatkoja – koskahan taas lähdetään matkalle?

Vuonna 2017 ja vuoden 2018 jälkeen en ole enää kyennyt lähtemään euroviisumatkoille. Rahatilanne kun tulee niin helposti vastaan tässäkin asiassa. Euroviisumatka maksaa sen verran paljon. Pitää pystyä kustantamaan majoituksen ja lentojen lisäksi myös kalliit euroviisuliput.
Euroviisumatkaan tulee myös varautua hyvissä ajoin. Joinain vuosina olen joutunut säästämäänkin, jotta pääsisin matkalle. Yhtenä vuonna otin peräti lainaa matkaa varten. Mahdollisuuksia on monia.

Toivon, että pääsisin vielä joskus kokemaan euroviisuhuuman paikan päällä kisakaupungissa, koska se on oikeasti todella vapauttava tunne.

Loreenin piirros
Kaikki blogitekstin kuvat olen itse ottanut. Yllä olevan Ruotsin euroviisuvoittaja Loreenin kuvan taas olen itse piirtänyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *