Kun keskityt mutta mielen valtaa lumipyry.
Kun rauhoitut mutta ajatukset alkavat pulputa.
Kun keskityt mutta mielen valtaa lumipyry.
Kun rauhoitut mutta ajatukset alkavat pulputa.
Päätä särkee ja valot tuntuvat liian kirkkailta. Äänet sulautuvat yhteen ja humisevat tilassa kuin hulevesikaivo syyssateella. Otat hörpyn kahvia, joka on jo ehtinyt jäähtyä liikaakin. Mitä sinun pitikään tehdä? Oletko unohtanut jotain tärkeää? Kuljet huoneesta toiseen miettien, mikä olikaan päivän tehtävänä.
Tuntuu, että hengität raskaammin kuin kukaan muu ympärilläsi. Alat hengittää pinnallisemmin, ehkä jopa pidätät henkeäsi välillä. Siitäkös päänsärkysi pitää. Oletko tulossa kipeäksi, siksikö sinusta tuntuu tältä? Ei, sittenhän et muuta olisikaan kuin sairaana. Ehkä ruoka auttaa. Tai lasi vettä. Tai särkylääke.
On kulunut yli kaksi tuntia. Olet kirjoittanut koko päivän aikana otsikon sekä kaksi avainsanaa. Särkylääke helpotti pintapuolisesti särkyyn mutta humina pysyi. Jotain pitäisi saada aikaiseksi ettei tuntuisi taas siltä, että päivä meni hukkaan. Kahvikaan ei enää maistu. Pääsi on täynnä ajatuksia mutta yksikään ei liity kirjoituksesi aiheeseen. Kuin kaikki tuo humina olisi tyhjää täynnä.
Kotona olet aivan poikki. Et saanut tehdyksi tehtävää mutta tuntuu, kuin olisit tehnyt niitä kaksikymmentä. Pelkkä kauppalistan miettiminen saa päänsäryn palaamaan. Olet liian väsynyt käydäksesi edes kaupassa. Kyllä leivällä pärjää tämän illan.
Televisio on päällä muttet seuraa sitä. Selaat kännykällä somea muttet kiinnitä mihinkään huomiota. Humina syö keskittymiskykysi. Päätät koittaa vanhanaikaisempia metodeja. Pieni kävelylenkki voisi piristää mutta ulkona sataa ja on jo pimeää. Lisäksi tuntuu, kuin päälläsi olevat vaatteet olisivat lyijystä. Ehkä taustahälyksi jotain rauhallista meditaatiomusiikkia ja jatkaisit sitä hyvää kirjaa, joka sinulla on kesken. Sopivan musiikin löytäminen vie aikaa, kaikki tuntuu olevan liian jotain: liian pirteää, liian synkkää, liian rauhallista, liian ripeää. Kun sopiva musiikki viimein löytyy olet aivan kuin soppakattilassa lillunut porkkana. Tavallaan jaksamista löytyy mutta keskittyminen on nollassa.
Otat kuitenkin kirjan käteen ja alat lukea. Olet lukenutkin jo pari sivua mutta mitä niissä edes sanottiin? Vilkaiset aiemmin lukemaasi eikä se vaikuta tutulta. Luet ensimmäisen sivun viidesti muistamatta lukemaasi. Kirja palaa pöydänreunalle keräämään pölyä.
Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Olet fyysisesti aivan puhki mutta nyt ajatuksesi pyörivät päivän kirjoitustehtävässä. Mikset sinä päivällä saanut näistä kiinni? Olet liian puhki kirjoittaaksesi ajatusta ylös. Kyllä se taatusti muistuu huomenna mieleen, olethan sitä pyöritellyt mielessäsi pian puolitoista tuntia. Myös vanhan sukulaisen kasvot tulevat mieleesi. Milloinkohan ehtisit käydä kylässä? Mitähän sille vanhalle luokkakaverillesi kuuluu? Voisit laittaa viestiä, muttet tietenkään näin myöhään, ettei hän vahingossa herää siihen. Sinne sähköyhtiöönkin sinun piti soittaa, koska niiden nettisivut ovat mielestäsi liian epäselvät etkä löydä etsimääsi. Miksei asiakaspalvelu voisi aina olla 24/7 auki?
Humina, joka alkoi heti herättyäsi hiljenee hetkeksi vasta, kun onnistut nukahtamaan. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä humina on hiljaisempi tai lähes poissa. Ehkä.
Kun keskityt mutta mielen valtaa lumipyry.
Kun rauhoitut mutta ajatukset alkavat pulputa.
Päätä särkee ja valot tuntuvat liian kirkkailta. Äänet sulautuvat yhteen ja humisevat tilassa kuin hulevesikaivo syyssateella. Otat hörpyn kahvia, joka on jo ehtinyt jäähtyä liikaakin. Mitä sinun pitikään tehdä? Oletko unohtanut jotain tärkeää? Kuljet huoneesta toiseen miettien, mikä olikaan päivän tehtävänä.
Tuntuu, että hengität raskaammin kuin kukaan muu ympärilläsi. Alat hengittää pinnallisemmin, ehkä jopa pidätät henkeäsi välillä. Siitäkös päänsärkysi pitää. Oletko tulossa kipeäksi, siksikö sinusta tuntuu tältä? Ei, sittenhän et muuta olisikaan kuin sairaana. Ehkä ruoka auttaa. Tai lasi vettä. Tai särkylääke.
On kulunut yli kaksi tuntia. Olet kirjoittanut koko päivän aikana otsikon sekä kaksi avainsanaa. Särkylääke helpotti pintapuolisesti särkyyn mutta humina pysyi. Jotain pitäisi saada aikaiseksi ettei tuntuisi taas siltä, että päivä meni hukkaan. Kahvikaan ei enää maistu. Pääsi on täynnä ajatuksia mutta yksikään ei liity kirjoituksesi aiheeseen. Kuin kaikki tuo humina olisi tyhjää täynnä.
Kotona olet aivan poikki. Et saanut tehdyksi tehtävää mutta tuntuu, kuin olisit tehnyt niitä kaksikymmentä. Pelkkä kauppalistan miettiminen saa päänsäryn palaamaan. Olet liian väsynyt käydäksesi edes kaupassa. Kyllä leivällä pärjää tämän illan.
Televisio on päällä muttet seuraa sitä. Selaat kännykällä somea muttet kiinnitä mihinkään huomiota. Humina syö keskittymiskykysi. Päätät koittaa vanhanaikaisempia metodeja. Pieni kävelylenkki voisi piristää mutta ulkona sataa ja on jo pimeää. Lisäksi tuntuu, kuin päälläsi olevat vaatteet olisivat lyijystä. Ehkä taustahälyksi jotain rauhallista meditaatiomusiikkia ja jatkaisit sitä hyvää kirjaa, joka sinulla on kesken. Sopivan musiikin löytäminen vie aikaa, kaikki tuntuu olevan liian jotain: liian pirteää, liian synkkää, liian rauhallista, liian ripeää. Kun sopiva musiikki viimein löytyy olet aivan kuin soppakattilassa lillunut porkkana. Tavallaan jaksamista löytyy mutta keskittyminen on nollassa.
Otat kuitenkin kirjan käteen ja alat lukea. Olet lukenutkin jo pari sivua mutta mitä niissä edes sanottiin? Vilkaiset aiemmin lukemaasi eikä se vaikuta tutulta. Luet ensimmäisen sivun viidesti muistamatta lukemaasi. Kirja palaa pöydänreunalle keräämään pölyä.
Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Olet fyysisesti aivan puhki mutta nyt ajatuksesi pyörivät päivän kirjoitustehtävässä. Mikset sinä päivällä saanut näistä kiinni? Olet liian puhki kirjoittaaksesi ajatusta ylös. Kyllä se taatusti muistuu huomenna mieleen, olethan sitä pyöritellyt mielessäsi pian puolitoista tuntia. Myös vanhan sukulaisen kasvot tulevat mieleesi. Milloinkohan ehtisit käydä kylässä? Mitähän sille vanhalle luokkakaverillesi kuuluu? Voisit laittaa viestiä, muttet tietenkään näin myöhään, ettei hän vahingossa herää siihen. Sinne sähköyhtiöönkin sinun piti soittaa, koska niiden nettisivut ovat mielestäsi liian epäselvät etkä löydä etsimääsi. Miksei asiakaspalvelu voisi aina olla 24/7 auki?
Humina, joka alkoi heti herättyäsi hiljenee hetkeksi vasta, kun onnistut nukahtamaan. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä humina on hiljaisempi tai lähes poissa. Ehkä.
Kun keskityt mutta mielen valtaa lumipyry.
Kun rauhoitut mutta ajatukset alkavat pulputa.
Päätä särkee ja valot tuntuvat liian kirkkailta. Äänet sulautuvat yhteen ja humisevat tilassa kuin hulevesikaivo syyssateella. Otat hörpyn kahvia, joka on jo ehtinyt jäähtyä liikaakin. Mitä sinun pitikään tehdä? Oletko unohtanut jotain tärkeää? Kuljet huoneesta toiseen miettien, mikä olikaan päivän tehtävänä.
Tuntuu, että hengität raskaammin kuin kukaan muu ympärilläsi. Alat hengittää pinnallisemmin, ehkä jopa pidätät henkeäsi välillä. Siitäkös päänsärkysi pitää. Oletko tulossa kipeäksi, siksikö sinusta tuntuu tältä? Ei, sittenhän et muuta olisikaan kuin sairaana. Ehkä ruoka auttaa. Tai lasi vettä. Tai särkylääke.
On kulunut yli kaksi tuntia. Olet kirjoittanut koko päivän aikana otsikon sekä kaksi avainsanaa. Särkylääke helpotti pintapuolisesti särkyyn mutta humina pysyi. Jotain pitäisi saada aikaiseksi ettei tuntuisi taas siltä, että päivä meni hukkaan. Kahvikaan ei enää maistu. Pääsi on täynnä ajatuksia mutta yksikään ei liity kirjoituksesi aiheeseen. Kuin kaikki tuo humina olisi tyhjää täynnä.
Kotona olet aivan poikki. Et saanut tehdyksi tehtävää mutta tuntuu, kuin olisit tehnyt niitä kaksikymmentä. Pelkkä kauppalistan miettiminen saa päänsäryn palaamaan. Olet liian väsynyt käydäksesi edes kaupassa. Kyllä leivällä pärjää tämän illan.
Televisio on päällä muttet seuraa sitä. Selaat kännykällä somea muttet kiinnitä mihinkään huomiota. Humina syö keskittymiskykysi. Päätät koittaa vanhanaikaisempia metodeja. Pieni kävelylenkki voisi piristää mutta ulkona sataa ja on jo pimeää. Lisäksi tuntuu, kuin päälläsi olevat vaatteet olisivat lyijystä. Ehkä taustahälyksi jotain rauhallista meditaatiomusiikkia ja jatkaisit sitä hyvää kirjaa, joka sinulla on kesken. Sopivan musiikin löytäminen vie aikaa, kaikki tuntuu olevan liian jotain: liian pirteää, liian synkkää, liian rauhallista, liian ripeää. Kun sopiva musiikki viimein löytyy olet aivan kuin soppakattilassa lillunut porkkana. Tavallaan jaksamista löytyy mutta keskittyminen on nollassa.
Otat kuitenkin kirjan käteen ja alat lukea. Olet lukenutkin jo pari sivua mutta mitä niissä edes sanottiin? Vilkaiset aiemmin lukemaasi eikä se vaikuta tutulta. Luet ensimmäisen sivun viidesti muistamatta lukemaasi. Kirja palaa pöydänreunalle keräämään pölyä.
Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Olet fyysisesti aivan puhki mutta nyt ajatuksesi pyörivät päivän kirjoitustehtävässä. Mikset sinä päivällä saanut näistä kiinni? Olet liian puhki kirjoittaaksesi ajatusta ylös. Kyllä se taatusti muistuu huomenna mieleen, olethan sitä pyöritellyt mielessäsi pian puolitoista tuntia. Myös vanhan sukulaisen kasvot tulevat mieleesi. Milloinkohan ehtisit käydä kylässä? Mitähän sille vanhalle luokkakaverillesi kuuluu? Voisit laittaa viestiä, muttet tietenkään näin myöhään, ettei hän vahingossa herää siihen. Sinne sähköyhtiöönkin sinun piti soittaa, koska niiden nettisivut ovat mielestäsi liian epäselvät etkä löydä etsimääsi. Miksei asiakaspalvelu voisi aina olla 24/7 auki?
Humina, joka alkoi heti herättyäsi hiljenee hetkeksi vasta, kun onnistut nukahtamaan. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä humina on hiljaisempi tai lähes poissa. Ehkä.
Päätä särkee ja valot tuntuvat liian kirkkailta. Äänet sulautuvat yhteen ja humisevat tilassa kuin hulevesikaivo syyssateella. Otat hörpyn kahvia, joka on jo ehtinyt jäähtyä liikaakin. Mitä sinun pitikään tehdä? Oletko unohtanut jotain tärkeää? Kuljet huoneesta toiseen miettien, mikä olikaan päivän tehtävänä.
Tuntuu, että hengität raskaammin kuin kukaan muu ympärilläsi. Alat hengittää pinnallisemmin, ehkä jopa pidätät henkeäsi välillä. Siitäkös päänsärkysi pitää. Oletko tulossa kipeäksi, siksikö sinusta tuntuu tältä? Ei, sittenhän et muuta olisikaan kuin sairaana. Ehkä ruoka auttaa. Tai lasi vettä. Tai särkylääke.
On kulunut yli kaksi tuntia. Olet kirjoittanut koko päivän aikana otsikon sekä kaksi avainsanaa. Särkylääke helpotti pintapuolisesti särkyyn mutta humina pysyi. Jotain pitäisi saada aikaiseksi ettei tuntuisi taas siltä, että päivä meni hukkaan. Kahvikaan ei enää maistu. Pääsi on täynnä ajatuksia mutta yksikään ei liity kirjoituksesi aiheeseen. Kuin kaikki tuo humina olisi tyhjää täynnä.
Kotona olet aivan poikki. Et saanut tehdyksi tehtävää mutta tuntuu, kuin olisit tehnyt niitä kaksikymmentä. Pelkkä kauppalistan miettiminen saa päänsäryn palaamaan. Olet liian väsynyt käydäksesi edes kaupassa. Kyllä leivällä pärjää tämän illan.
Televisio on päällä muttet seuraa sitä. Selaat kännykällä somea muttet kiinnitä mihinkään huomiota. Humina syö keskittymiskykysi. Päätät koittaa vanhanaikaisempia metodeja. Pieni kävelylenkki voisi piristää mutta ulkona sataa ja on jo pimeää. Lisäksi tuntuu, kuin päälläsi olevat vaatteet olisivat lyijystä. Ehkä taustahälyksi jotain rauhallista meditaatiomusiikkia ja jatkaisit sitä hyvää kirjaa, joka sinulla on kesken. Sopivan musiikin löytäminen vie aikaa, kaikki tuntuu olevan liian jotain: liian pirteää, liian synkkää, liian rauhallista, liian ripeää. Kun sopiva musiikki viimein löytyy olet aivan kuin soppakattilassa lillunut porkkana. Tavallaan jaksamista löytyy mutta keskittyminen on nollassa.
Otat kuitenkin kirjan käteen ja alat lukea. Olet lukenutkin jo pari sivua mutta mitä niissä edes sanottiin? Vilkaiset aiemmin lukemaasi eikä se vaikuta tutulta. Luet ensimmäisen sivun viidesti muistamatta lukemaasi. Kirja palaa pöydänreunalle keräämään pölyä.
Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Olet fyysisesti aivan puhki mutta nyt ajatuksesi pyörivät päivän kirjoitustehtävässä. Mikset sinä päivällä saanut näistä kiinni? Olet liian puhki kirjoittaaksesi ajatusta ylös. Kyllä se taatusti muistuu huomenna mieleen, olethan sitä pyöritellyt mielessäsi pian puolitoista tuntia. Myös vanhan sukulaisen kasvot tulevat mieleesi. Milloinkohan ehtisit käydä kylässä? Mitähän sille vanhalle luokkakaverillesi kuuluu? Voisit laittaa viestiä, muttet tietenkään näin myöhään, ettei hän vahingossa herää siihen. Sinne sähköyhtiöönkin sinun piti soittaa, koska niiden nettisivut ovat mielestäsi liian epäselvät etkä löydä etsimääsi. Miksei asiakaspalvelu voisi aina olla 24/7 auki?
Humina, joka alkoi heti herättyäsi hiljenee hetkeksi vasta, kun onnistut nukahtamaan. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä humina on hiljaisempi tai lähes poissa. Ehkä.
